Laitan tänne blogiin tekstin, jonka sain maililla. Tämä on jonkunnäköinen koulutehtävä. Aina vähän hämmentää saada näinkin hyvää palautetta omasta äänestä...mutta toisaalta sitten tämmöset kannustavat sanat juuri antavat voimaa jatkaa - ja heittäytyä yhä uudestaan!
Kiitos Henni! :)
Olishan se mageeta julkaista joskus myös jotain akustista! :) -Aku
---------------------------------------------------------------------------------
Gospel-konsertti la 22.9 leirikeskus Saarikko
Olin viikonlopun seurakunnan syysleirillä Saarikossa. Lauantai-iltana leirille saapui kaksi miestä, jolla toisella oli kitara mukana. Heidät esiteltiin meille nimellä Kisko. Luvassa oli gospel musiikkia akustisen kitaran säestyksellä. Laulaja Aku esitteli itsensä Kiskon laulajaksi ja kertoi, että kitaristi VP oli vain ”lainassa”. Kun sävelet alkoivat kuulua kaiuttimista, olin varma, että konsertista tulisi hyvä. Olin entistä varmempi, että pitäisin musiikista kun Aku aloitti laulamisen. Hänellä oli aivan uskomattoman kaunis ääni. Ääni täytti koko huoneen pehmeydellään. Värähtelyt saattoi tuntea rinnassaan ja sanojen soljuvan läpi ruumiin, jos ilmapiiri ei olisi ollut niin rakastava, olisin varmasti itkenyt. Kitaristi oli myös todella hyvä.
En muista kappaleiden järjestystä, mutta muistan että jokaisen sanoma oli tarkkaan mietitty ja suoraan tekijän sydämestä. Aku kertoi, että kyseessä oli hänen toinen akustinen esiintymisensä ja että normaalisti hänellä oli takanaan koko bändi. Itse pidän enemmän kevyestä ja ”ei soittimilla täytetystä musiikista” joten kitara säestys oli parasta mitä saattoi olla. Akun tumma ääni soi koko kappelissa ja sulatti jokaisen ihmisen sydämestä kaikki jäänsirut. Äänessä oli vivahteita Ville Valon äänestä, joka on uskomattoman tumma. En osaa mainita yhtä kappaletta, joka olisi ollut ylitse muiden sillä kaikki olivat koskettavia. Jokainen kappale kertoi Jumalasta ja hänen rakkaudestaan omalla tavallaan.
Konsertin jälkeisenä päivänä leirin loputtua menin kuuntelemaan Kiskon sivuilta (www.kisko.net) yhtyeen kappaleita, jotka osoittautuivat aika elektronisen kuuloisiksi. Ne eivät enää olleetkaan niin minun makuuni, ja jotenkin tunne hieman katosi lauantaista. Luulin soundin olevan hieman erilaista. Kappaleissa on käytetty paljon efektejä ja Akun mahtava ääni jää hieman vaisuksi, jos sen nyt voi niin sanoa, sillä se on äänitetyilläkin kappaleilla hieno, mutta lauantaihin verrattuna se ei ole mitään. Omasta mielestäni hän tekisi parempaa musiikkia akustisella säestyksellä juuri kitaran kanssa. Kappaleiden sanoma tulisi ehkä vielä paremmin esille ja välittyisi kuuntelijoille.
Itse rakastan laulamista kitaran säestyksellä, jolloin laulajalle jää kaikki valta tulkita kappaleita, eikä ääni joudu niin kauhealle koetukselle. Kappaleet ovat aistikkaampia. Ja niin kuin Hannu sanoi eräällä musiikintunnilla, että ”Joku akustinen kitaristi voi saada yhtä voimakkaalta kuulostavan äänen, kuin joku mieletön rock bändi, ellei vielä vaikuttavampaa meininkiä, sillä kaikki on heittäytymisestä kiinni.” En siis tuomitse voimakas volyymistä musiikkia, mutta pidän akustisen herkkyydestä ja mahdollisuuksista, joita siinä on niin paljon, että saa itsekin aina välillä hämmästyä.
Henni, Sibelius-lukio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti